Vuoden 2019 lopussa Johanna Sinkkonen vietti viisi viikkoa kutsutaiteilijana Japanissa kahdessa eri residenssissä. Ensimmäinen residenssi oli Arigateessa, upeassa yli sata vuotta vanhassa japanilaisessa talossa Kitaibarakissa Ibarakissa. Arigatee sijaitsee vuorilla, jota ympäröi kaunis luonto ja jyrkät metsäiset vuoret. Kitaibaraki on myös kalastajakylä, sen hämmästyttävän kauniin rannikon vuoksi.
Toinen residensseistä oli Lumier Centerissä Tsushimassa Aichissa. Tsushima on kaupunki, joka oli aikaisemmin hyvin menestyvä. Nykyään Tsushimassa on kuitenkin paljon hylättyjä taloja, koska sieltä puuttuu nuoria asukkaita ja työpaikkoja. Lumier Center sijaitsi yhdessä näistä hylätyistä taloista, mutta sitä remontoitiin parhaillaan taiteelliseen käyttöön.
Johannan residenssiprojekti oli paikka- ja kontekstisidonnainen yhteisötaideprojekti, joka jaettiin kolmeen osaan; Metallipalat tehtiin Turussa TAI:n Peltolan koulutalossa ja ryijynpalat yhteisötaiteen työpajoissa Kitaibarakissa ja Tsushimassa. Lopulta Johanna päätyi tekemään kaksi ryijyä ja yhden metallireliefin sekä useita luonnoksia kauniista Japanista.
Tässä artikkelissa syvennytään tarkemmin japanilaiseen työkulttuuriin ulkomaalaisen ammattitaiteilijan näkökulmasta. Yhteistyötahot / työnantajat olivat : Cyclo Project 2019 joka kutsui Sinkkosen Japaniin, Kitaibaraki Art City joka myönsi työskentelyapurahan, Tougenkyo Art Festival 2020 joka näytteillepani teoksen Tenshin Memorial Art Museum Ibarakiin sekä residenssit Arigatee ja Lumier Center.
Cyclo Project 2019
Matkani alkoi yhteydenotosta henkilöltä Tomoya Wakayama. Hän on Cyclo Project 2019 projektinjohtaja, mutta ammatiltaan arkkitehti. Wakayama suorittaa tällä hetkellä maisterin opintoja Tampereen yliopistossa ja on siksi asunut Suomessa jo 7 vuotta. Cyclo Project 2019 on osa Suomi – Japani 100-vuotisystävyyden juhlavuotta ja projekti toteutettiin sekä Turussa, että Tsushimassa. Kesällä 2019 tsushimalainen mediataiteilija Kaz Hiei tuli Turkuun ja piti Turun Taidemuseossa mediataidetyöpajan Turun taiteiden yönä.
Alunperin matkani oli tarkoitus alkaa jo syksyllä 2019. Haimme Tomoyan kanssa yhdessä ja erikseen eri tahoilta rahoitusta residenssille, sitä kuitenkaan saamatta. Itse olin jo luovuttamassa matkan suhteen, sillä rahoituksen puute ja kulttuurierot neuvotteluja käydessä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.
Tässä vaiheessa huomasin ensimmäisen eron kulttuureissamme. Suomessa byrokratia on vahva, mutta siihen on myös hyvä nojata. Varsinkin tilanteissa, joissa uskottavuus ei ole vahvoilla. Japanilaisessa kulttuurissa kohteliaisuussäännöt estävät suoran keskustelun (suomalaisen näkökulmasta) ja pidentävät prosesseja.
Kitaibaraki Art City
Kitaibaraki Art City on osa Kitaibarakin kaupungin hallintoa ja sen tehtävänä on elävöittää kaupunkikuvaa taiteella.
Juuri kun olin itse luovuttamassa matkani suhteen, Tomoya ehdotti apurahan hakemista Kitaibaraki Art Cityltä. DL oli sinä samaisena päivänä, joten odotukseni apurahan saamiselle oli häviävän pieni. Lisäksi apuraha ei koskenut Cyclo Projectia, vaan minulle uutta Tougenkyo Art Festivalin residenssiprojektia. Minulle oli sivulauseessa kyllä esitetty mahdollisuutta hakea ko. festivaaliin, mutta pidin tätä enemmänkin kivana lisänä itse matkan tarkoitukselle. Päädyimme siihen, että Tomoya laatii apurahahakemuksen, sillä se piti täyttää japaniksi ja minä ainoastaan lähetin hänelle tarvittavat materiaalit.
Syntymäpäivänäni, 7. Lokakuuta, sain myöntävän vastauksen Kitaibaraki Art Cityltä. Tästä alkoi matkani konkretisoitua ja uskalsin myöntää itselleni, että Japaniin lähdetään. Edessä oli kuitenkin monta mutkaa.
Kaikki tarvittava informaatio tuli minulle Japaniksi. Tomoya toki käänsi osan englanniksi, mutta suurin osa jäi kääntämättä. Itse en japania puhu, joten kääntäminen kävi Googlen avulla. Japanin kieli eroaa myös muista minulle tutuista kielistä tavalla, jota en ensin ymmärtänyt. Matkabudjettia suunnitellessani ymmärsin, että esim. viikonpäivät eivät tarkoita samaa kuin ma-su vaan:
Maanantai – Kuun päivä
Tiistai – Tulen päivä
Keskiviikko – Veden päivä
Torstai – Puun päivä
Perjantai – Rahan päivä
Lauantai – Maan päivä
Sunnuntai – Auringon päivä
Olin siis esim. ostamassa Kuun päiväksi Shinkansen lippua kääpiölle Tokioon……
Käännöskukkasten lomassa ja lukemattomien tietopyyntöjen jälkeen sain matkasuunnitelman tehtyä. Nyt kotisohvalta mietittynä minua naurattaa oma skeptisyyteni, sillä sain paikan päällä huomata, että japanilainen kulttuuri on äärimmäisen luotettavaa, avuliasta, ystävällistä ja tottelevaista.
Tässä vaiheessa olimme siis sopineet seuraavaa:
1) Osallistun Tougenkyo Art Festivaalille, Arigateen residenssissä tekemälläni yhteisötaideteoksella. Festari järjestetään 11.1.-19.1.2020 ja residenssi kestää 17.11.-2.12.2019 ajan. Residenssikustannukset ovat minulle ilmaisia ja Kitaibaraki Art City maksaa matkakustannukset ja materiaalikustannukset ¥150 000 (~1200€).
2) Osallistun Cyclo Project 2019 asumalla Lumier Centerin residenssissä Tsushimassa ajalla 4.12-18.12.2019. Residenssin aikana toteutan seinämaalauksen Lumier Centeriin. Asuminen Lumier Centerissä on minulle ilmaista.
Lähdin luottavaisin mielin matkalle, varsinkin kun Turun Ammatti-instituutti myönsi minulle vielä 500€ avustuksen matkakuluihin. Ainoa kontakini Japaniin oli Tomoya Wakayama ja muutama minua lähestynyt henkilö Facebookissa ja LinkedInissä. Tosin en ymmärtänyt laisinkaan keitä he ovat ja missä vaiheessa he liittyvät matkaani…
Tougenkyo Art Festival
Tougenkyo Art Festival on Kitaibarakin kaupungin aluekehitysyhteisön tuottama 3- vuotinen projekti, joka alkoi vuonna 2018. Alueellisella elvyttämisyhteistyöryhmällä on festivaalissa keskeinen rooli ja sen tavoitteena on luoda yhdessä paikallisten taiteilijoiden ja asukkaiden kanssa yhteisöön juurtunut taidetapahtuma. Tougenkyo Art Festival 2020 teema on ”Elämän väritys” ja festivaali järjestetään 11.1. – 19.1.2020 Kitaibarakin eri tapahtumapaikoissa, kuten Tenshin Memorial Museum of Artissa Ibarakissa. Vuoden 2020 tapahtumassa on yli 100 teosta sekä paikallisilta taiteilijoilta että Tokion taideyliopistolta. Mukana on paljon eri tekniikoita, kuten japanilaista maalausta, keramiikkaa ja 3D-teoksia.
Koska en ollut allekirjoittanut minkäänlaisia sopimuksia, vaan kaikki oli mennyt Tomoyan kautta, epäilykseni matkan todellisuudesta hälvenivät vasta, kun tapasin Kyoko Tsuzukin, Tougenkyo Art Festivaalin tuottajan. Kyoko oli ensimmäinen henkilö joka otti minut vastaan Japanissa. Hänestä tuli myös yksi tärkeimmistä henkilöistä matkallani, sillä ilman häntä olisin eksynyt kultttuurierojen solmuihin.
Ensimmäisten päivien aikana, sovimme että saan puolet sovitusta ¥150 000 heti ja puolet kun teos Tougenkyo Art Festivaalille on tehty. Maksu suoritettiin käteisellä. Tämä tietenkin tuntui oudolta, verrattuna suomalaiseen käytäntöön, mutta kuulin myöhemmin että esim. asuntojen vuokrat maksetaan usein käteisellä. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu luottamus, joten vieläkään emme kirjoittaneet mitään sopimuksia. Olin kuitenkin säästänyt kaikki matkustus- ja materiaalikuitit, joita vastaan maksu suoritettiin. Residenssin aikana kertyneet materiaalikuitit päätyivät myös Kyokolle.
Arigateen residenssissä vietetyllä ajalla kulutin vain murto-osan matkabudjetistani. Koska Arigatee sijaitsi maaseudulla vuoristossa, huolestuneet naapurit tulivat melkein joka päivä tekemään minulle lounasta. Päiväni kuluivat työhuoneella, joka sijaitsi takapihalla. Rahaa kului ainoastaan harvoina kauppapäivinä, jos silloinkaan. Vieraanvaraisuus oli käsittämätöntä.
Teoksen valmistuttua sain loput maksusta ja allekirjoitin sopimuksen. Sopimus (tietääkseni) vahvisti, että olen saanut sovitun maksun ja että teokseni tulee esille Tougenkyo Art Festivaalille Tenshin Memorial Museum of Artiin.
Arigatee
Arigateen perustivat taiteilijapariskunta Norio ja Chifumi Ishivata. Heidät palkattiin Kitaibarakin alueelliseen elvyttämistyöryhmään taiteilijoiksi kolmeksi vuodeksi. Arigatee on osa Tougenkyo Art Festivalia. Residenssitoiminnan ja festivaalin lisäksi Arigateessa järjestetään tapahtumia ympäri vuoden.
Arigateen talossa asui ennen perhe nimeltä Ariga, josta myös Arigatee nimi juontuu. Ariga-talo rakennettiin myöhäisellä Edokaudella ja talo oli normaalissa käytössä 150 vuoden ajan. Paikalliset asukkaat ovat olleet mukana rakentamassa Arigateeta ja nykyään rakennuksessa on galleria, keittiö, kaksi huonetta, kylpyhuone ja wc sekä varastotiloja. Takapihalla on vanha hevostalli, joka on muokattu työhuoneeksi. Pihalla on mahdollisuus tehdä puutöitä.
Työskennellessäni Arigateen ateljeessa, monet naapuruston asukkaat vierailivat luonani. Yksi heistä oli herra Ariga, joka oli asunut samaisessa talossa ja jonka äiti oli asunut talossa yksin yli 9-kymppisenä. Tämä kuulosti uskomattomalta, sillä Arigatee oli ollut ennen restaurointia hyvin alkeellinen. Restaurointi oli kuitenkin tehty taidokkaasti ja aito vanhan ajan Japani huokui kaikkialla. Asuessani talossa, tunsin matkaavani ajassa taaksepäin.
Lumier Center
Lumier Center sijaitsee Tsushimassa, Aichin prefektuurissa. Lumier Center on tapahtumakeskus, jossa on myös residenssitoimintaa. Paikan omistaa Kozo Mizutani, jonka isoisä perusti paikan aikana jolloin Tsushiman kaupunki vielä kukoisti. Tuolloin tiloissa asui kaupungin villatehtaan työntekijöitä.
Lumier Center oli ollut vuosia tyhjillään kunnes Kozo, noin 7-kymppinen edelleen asianajotoimistossa töitä tekevä herra, alkoi remontoimaan tiloja vapaa-ajallaan. Hänellä oli missio saada Tsushima jälleen entiseen loistoonsa ja elävöittää kaupunkia taiteella. Tämän vuoksi Lumier Centerissä on myös residenssitoimintaa. Minulle tehtiin kuitenkin heti selväksi, että tärkeintä on viihtyvyyteni ja se, että kerron ystäville ja tutuille kuinka hieno ja viihtyisä paikka Tsushima on. Taiteen tekeminen oli kuulemma toissijaista ja jotain mitä voin tehdä jos siihen on aikaa. Tämä kummastutti aluksi, sillä Tomoya toi selvästi esille neuvotteluissa mm. tekijänoikeudellisia seikkoja tulevista teoksista. Ymmärsin myöhemmin tämän johtuvan Kozon ammatista.
Päädyin tekemään Lumier Centeriin yhteisötaideteoksen ja metallireliefin seinämaalauksen sijaan, sillä Kozo ei ollut aluksi ymmärtänyt täysin ammatillista ja taiteellista osaamistani. Pitkien keskustelujemme lomassa huomasimme ymmärtävämme toisiamme ja tarkoitusperiämme paremmin. Tomoyan antamien tietojen mukaan kuvittelin erheellisesti Mizutanin rahanahneeksi yrittäjäksi. Toki japanilaiseen kulttuuriin kuuluu hyvän elämän tavoittelu, mutta tämä on enemmänkin yleinen ajatusmaailma, eikä se näy päivittäisessä elämässä muutoin kuin ahkeruudella.
Loppujen lopuksi Kozo innostui taiteestani erittäin paljon. Hän oli vakuuttunut, että tekniikkani ”Welding is drawing” tekee minusta seuraavan Picasson ja hänestä rikkaan miehen. Oli miten oli, aikani Tsushimassa oli täydellistä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Japanilaisten arvostus käsityötä ja taiteita kohtaan oli kadehdittavan avointa ja arkista. Luottamus ihmisiä ja lupauksia kohtaan oli jopa naiiviuden rajoilla, mutta siinä ympäristössä täysin normaalia.
Käteen ei jäänyt ainuttakaan sopimusta, mutta liuta kutsuja, lupauksia, toiveita ja elinikäisiä ystäviä ja suhteita senkin edestä.
LINKIT
Tougenkyo Art Festival
Kitaibaraki Art City
Tenshin Memorial Museum of Art Ibaraki
Cyclo Project 2019
Suomi- Japani 100-vuotisystävyyden juhlavuosi
MAKING-OF VIDEOT
The One that lies inside
Over the Moon
Skteching
