Maailma huoneessani 2021

Maailma joka oli meille kaikille avoin, onkin muuttunut huoneiksi kodeissamme. Voimme osoitella syyllisiä mihin suuntaan tahansa, mutta todellisuudessa olemme kollektiivisesti vastuussa maailmamme tilasta. Kun hikipajoissa silmiemme ulottumattomissa valmistetaan viiden euron T- paitoja myytäväksi suomalaisille kuluttajille, on omat ostotapamme siihen osasyy. Nyt nämä samat T-paidat elävät toisen kierroksen Maailma huoneessani -yhteisötaideteoksessa.

Johanna Sinkkonen Sepän talon Maailma huoneessani -näyttelyssä kesäkuussa 2021

Alkuvuodesta 2021 taiteilija ja tuottaja Johanna Sinkkonen (1983) toteutti tilallisen paikka- ja kontekstisidonnaisen yhteisötaideprojektin Maailma huoneessani osana RaumArs A-i-R 2021 residenssiohjelmaa. Maailma huoneessani -projektin yhteisötaidetyöpajat aloitettiin heti maaliskuun 2021 alussa ja ne jatkuivat toukokuun loppuun asti. Osallistujia tuli Rauman lisäksi Helsingistä, Turusta ja Porista asti. Yhteisötaidetyöpajoihin osallistui yli 10 ryhmää ja lähes 10 yksityishenkilöä, yhteensä 197 osallistujaa.

Sinkkosen töitä on ollut monilla eri festivaaleilla ja näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Sinkkosen työskentelytapa yhdistää menetelmiä yhteisö-, paikkakohtaisesta ja mediataiteesta, luoden näin taidetta yli tyylilajien. Sinkkonen kierrättää materiaaleja niin paljon kuin mahdollista ja etsii usein materiaali-inspiraatiota kirpputoreilta.

Sinkkosen suuntautuminen yhteisötaiteen ja soveltavan taiteen alalle on motivoinut kiinnostus vaikuttaa yhteiskuntaan ja halu viedä taideprosesseja paikkoihin, joissa niitä ei yleensä koeta. Hänen työskentelytapansa eroaa usein yleisestä galleriatoiminnasta ja siksi hän etsii myös uusia vaihtoehtoisia tapoja esitellä töitään yleisölle.

Sinkkonen vietti stipenditaiteilijana RaumArs residenssissä 5 kuukautta ajalla maalis-heinäkuu 2021.

Miniryijytyöpaja Eurajoen kuntouttavan työtoiminnan kanssa maaliskuussa 2021
Miniryijytyöpaja Rauman Seudun Työnhakijat ry:llä 2021
Miniryijytyöpaja Rauman ranskankielisessä koulussa 2021
Miniryijytyöpaja Rauman freinetkoulussa 2021

Tiesitkö, että vaatteista jopa 73% päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi? Tämän ja tekstiiliteollisuuden vanhanaikaisen ja suunnattoman saastuttavan “valmista, ota ja hävitä” mallin vuoksi tekstiilijäte valikoitui Maailma huoneessani -projektin päämateriaaliksi.

Maailma huoneessani -projektin yhteisötaiteen työpajoissa kudottiin miniryijyjä vanhoista vaatteista. Kooltaan miniryijyt olivat noin 30cm x 30cm. Osa materiaaleista tuli myös jätehuollon kautta, mm. vaatejätteen muodossa. Näitä materiaaleja jaettiin niille osallistujille, joilta ei omaa vaateylijäämää löytynyt.

Kaikki projektissa hyödynnetyt materiaalit dokumentoitiin ylös kesän Sepän talon näyttelyä varten. Myös mahdollinen tieto tekstiilin alkuperämaasta / valmistusmaasta dokumentoitiin. Dokumentaatiota pystyi seuraamaan myös Maailma huoneessani -projektin nettisivuilta.

 

 

Ryijyjen valmistuttua alkoi Sinkkosen tilallinen työskentely. Sepän taloon rakentui kesäkuun 2021 aikana huone, jonne työpajoissa tehdyt miniryijyt koottiin yhdeksi tilalliseksi kokonaisuudeksi. Tilaan rakentui geneerinen olohuone, huonekaluineen ja pikkutavaroineen. Miniryijyt kiinnitettiin näihin ommellen, liimaten, naulaten ja poraten. Näin loimme tilan, joka on ensivilkaisulla pehmeä ja houkutteleva, turvallinen.

Maailma huoneessani teoksen pystytystä Sepän talolle kesäkuussa 2021

Näyttelyn yhteydessä oli dokumentaatiota Maailma huoneessani -projektin vaatejätteen määrästä ja alkuperästä. Tämä kertoi huoneen nurjan puolen. Syntyi kokonaisuus, jossa jokainen osallistuja on läsnä, kokonaisuus johon moni pystyy samaistumaan. Kokonaisuus jossa maailma on huoneessani. Kokonaisuus, joka on aikamme kuva.

Ilmassa, maalla ja merellä -installaatio & Keep away from fire -installaatio | Maailma huoneessani -yksityiskohta
Ilmassa, maalla ja merellä -installaatio | Keep away from fire -installaatio | Maailma huoneessani -yksityiskohta
Yötaivas 2 – tilallinen mediataideteos
Ilmassa, maalla ja merellä -installaatio yksityiskohta
Maailma huoneessani -installaation yksityiskohta

Maailma huoneessani -projektin osallistujat:

YKSITTÄISET HENKILÖT:

Raija Kuisma, Pori

Leo, Lotte ja Emma Pouwels, Helsinki

Tiina Arvo, Rauma

Marja Turunen, Rauma

Marjo Viitama, Rauma

Katja ja Silja Paavilainen, Turku

Kodisjoen koulun 5. ja 6. luokan oppilaat Yötaivas -teoksen julkistamistilaisuudessa yhdessä taiteilija Johanna Sinkkosen ja opettaja Miikka Wikholmin kanssa

Maailma huoneessani -projektin lisäksi Sinkkonen toteutti julkisen taideteoksen yhteisötaiteen keinoin Kodisjoen koulun seinälle. Teoksen osallistui Kodisjoen koulun 5-6 luokan oppilaat: “Kodisjoen kouluun syntyi oma erillinen teos Maailma huoneessani -projektista. Sen ovat suunnitelleet lähes kokonaan oppilaat itse ja he ovat myös itse vastanneet sen synnystä. Teoksen alkuperäinen idea oli tehdä metsä, mutta siitä kehittyikin yötaivas ” luokanopettaja Miikka Wikholm kertoo.

Yötaivas, 2021, yhteisötaiteellinen seinäteos, Kodisjoen koulu Rauma, osana RaumArs A-i-R Maailma huoneessani projektia.
Johanna Sinkkonen Yötaivas -teoksen julkistustilaisuudessa

Kodisjoen koulun Yötaivas -teos antoi esimakua tulevasta Sepän talon näyttelystä. Ja koska Sinkkonen yhdistää työskentelyssään menetelmiä yhteisö-, paikkasidonnaisesta ja mediataiteesta, Kodisjoen koulun teos tuli osaksi Maailma huoneessani -näyttelyä tilallisen mediataiteen keinoin. Yötaivas 2 -teos on taiteilijan unenomainen tulkinta Kodisjoen koulun seinäteoksesta.

Kodisjoen koulun teosta tuki Alfred Kordelinin -säätiö.

HUOMIOITA RESIDENSSITYÖSKENTELYSTÄ PANDEMIAN AIKANA:

Oli äärimmäisen outo toteuttaa residenssissä yhteisötaiteellista teosta, joka normaalioloissa on suurimmaksi osaksi kohtaamisia ihmisten kanssa. Nyt työpajat toteutettiin pääasiassa etäyhteyksillä ja tekemieni videoiden avulla. On hämmästyttävää, että osallistujamäärä kipusi lähemmäs 200 ihmiseen. Jälkikäteen ajateltuna, uskon pandemian edesauttaneen osallistujamäärään. Mutta en voi olla miettimättä, että olisiko avoimissa työpajoissa ilmapiiri inspiroinut osallistujia kutomaan miniryijyjä ahkerammin? Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen koko viiden kuukauden kokemukseen Raumalla, RaumArsin kykyyn reagoida haastaviin aikoihin sekä todella kiitollinen kaikille osallistujille. Ilman teitä tätä teosta ei olisi syntynyt. Loistavia kohtaamisia tapahtui, vaikka suurin osa olikin etänä. Kiitos!

Johanna

Yhteisötaiteilijana Japanissa 2019

Vuoden 2019 lopussa Johanna Sinkkonen vietti viisi viikkoa kutsutaiteilijana Japanissa kahdessa eri residenssissä. Ensimmäinen residenssi oli Arigateessa, upeassa yli sata vuotta vanhassa japanilaisessa talossa Kitaibarakissa Ibarakissa. Arigatee sijaitsee vuorilla, jota ympäröi kaunis luonto ja jyrkät metsäiset vuoret. Kitaibaraki on myös kalastajakylä, sen hämmästyttävän kauniin rannikon vuoksi.

Toinen residensseistä oli Lumier Centerissä Tsushimassa Aichissa. Tsushima on kaupunki, joka oli aikaisemmin hyvin menestyvä. Nykyään Tsushimassa on kuitenkin paljon hylättyjä taloja, koska sieltä puuttuu nuoria asukkaita ja työpaikkoja. Lumier Center sijaitsi yhdessä näistä hylätyistä taloista, mutta sitä remontoitiin parhaillaan taiteelliseen käyttöön.

Johannan residenssiprojekti oli paikka- ja kontekstisidonnainen yhteisötaideprojekti, joka jaettiin kolmeen osaan; Metallipalat tehtiin Turussa TAI:n Peltolan koulutalossa ja ryijynpalat yhteisötaiteen työpajoissa Kitaibarakissa ja Tsushimassa. Lopulta Johanna päätyi tekemään kaksi ryijyä ja yhden metallireliefin sekä useita luonnoksia kauniista Japanista.

Tässä artikkelissa syvennytään tarkemmin japanilaiseen työkulttuuriin ulkomaalaisen ammattitaiteilijan näkökulmasta. Yhteistyötahot / työnantajat olivat : Cyclo Project 2019 joka kutsui Sinkkosen Japaniin, Kitaibaraki Art City joka myönsi työskentelyapurahan, Tougenkyo Art Festival 2020 joka näytteillepani teoksen Tenshin Memorial Art Museum Ibarakiin sekä residenssit Arigatee ja Lumier Center.

Cyclo Project 2019

Matkani alkoi yhteydenotosta henkilöltä Tomoya Wakayama. Hän on Cyclo Project 2019 projektinjohtaja, mutta ammatiltaan arkkitehti. Wakayama suorittaa tällä hetkellä maisterin opintoja Tampereen yliopistossa ja on siksi asunut Suomessa jo 7 vuotta. Cyclo Project 2019 on osa Suomi – Japani 100-vuotisystävyyden juhlavuotta ja projekti toteutettiin sekä Turussa, että Tsushimassa. Kesällä 2019 tsushimalainen mediataiteilija Kaz Hiei tuli Turkuun ja piti Turun Taidemuseossa mediataidetyöpajan Turun taiteiden yönä.

Alunperin matkani oli tarkoitus alkaa jo syksyllä 2019. Haimme Tomoyan kanssa yhdessä ja erikseen eri tahoilta rahoitusta residenssille, sitä kuitenkaan saamatta. Itse olin jo luovuttamassa matkan suhteen, sillä rahoituksen puute ja kulttuurierot neuvotteluja käydessä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.

Tässä vaiheessa huomasin ensimmäisen eron kulttuureissamme. Suomessa byrokratia on vahva, mutta siihen on myös hyvä nojata. Varsinkin tilanteissa, joissa uskottavuus ei ole vahvoilla. Japanilaisessa kulttuurissa kohteliaisuussäännöt estävät suoran keskustelun (suomalaisen näkökulmasta) ja pidentävät prosesseja.

Kitaibaraki Art City

Kitaibaraki Art City on osa Kitaibarakin kaupungin hallintoa ja sen tehtävänä on elävöittää kaupunkikuvaa taiteella.

Juuri kun olin itse luovuttamassa matkani suhteen, Tomoya ehdotti apurahan hakemista Kitaibaraki Art Cityltä. DL oli sinä samaisena päivänä, joten odotukseni apurahan saamiselle oli häviävän pieni. Lisäksi apuraha ei koskenut Cyclo Projectia, vaan minulle uutta Tougenkyo Art Festivalin residenssiprojektia. Minulle oli sivulauseessa kyllä esitetty mahdollisuutta hakea ko. festivaaliin, mutta pidin tätä enemmänkin kivana lisänä itse matkan tarkoitukselle. Päädyimme siihen, että Tomoya laatii apurahahakemuksen, sillä se piti täyttää japaniksi ja minä ainoastaan lähetin hänelle tarvittavat materiaalit.

Syntymäpäivänäni, 7. Lokakuuta, sain myöntävän vastauksen Kitaibaraki Art Cityltä. Tästä alkoi matkani konkretisoitua ja uskalsin myöntää itselleni, että Japaniin lähdetään. Edessä oli kuitenkin monta mutkaa.

Kaikki tarvittava informaatio tuli minulle Japaniksi. Tomoya toki käänsi osan englanniksi, mutta suurin osa jäi kääntämättä. Itse en japania puhu, joten kääntäminen kävi Googlen avulla. Japanin kieli eroaa myös muista minulle tutuista kielistä tavalla, jota en ensin ymmärtänyt. Matkabudjettia suunnitellessani ymmärsin, että esim. viikonpäivät eivät tarkoita samaa kuin ma-su vaan:

Maanantai – Kuun päivä
Tiistai – Tulen päivä
Keskiviikko – Veden päivä
Torstai – Puun päivä
Perjantai – Rahan päivä
Lauantai – Maan päivä
Sunnuntai – Auringon päivä

Olin siis esim. ostamassa Kuun päiväksi Shinkansen lippua kääpiölle Tokioon……

Käännöskukkasten lomassa ja lukemattomien tietopyyntöjen jälkeen sain matkasuunnitelman tehtyä. Nyt kotisohvalta mietittynä minua naurattaa oma skeptisyyteni, sillä sain paikan päällä huomata, että japanilainen kulttuuri on äärimmäisen luotettavaa, avuliasta, ystävällistä ja tottelevaista.

Tässä vaiheessa olimme siis sopineet seuraavaa:

1) Osallistun Tougenkyo Art Festivaalille, Arigateen residenssissä tekemälläni yhteisötaideteoksella. Festari järjestetään 11.1.-19.1.2020 ja residenssi kestää 17.11.-2.12.2019 ajan. Residenssikustannukset ovat minulle ilmaisia ja Kitaibaraki Art City maksaa matkakustannukset ja materiaalikustannukset ¥150 000 (~1200€).

2) Osallistun Cyclo Project 2019 asumalla Lumier Centerin residenssissä Tsushimassa ajalla 4.12-18.12.2019. Residenssin aikana toteutan seinämaalauksen Lumier Centeriin. Asuminen Lumier Centerissä on minulle ilmaista.

Lähdin luottavaisin mielin matkalle, varsinkin kun Turun Ammatti-instituutti myönsi minulle vielä 500€ avustuksen matkakuluihin. Ainoa kontakini Japaniin oli Tomoya Wakayama ja muutama minua lähestynyt henkilö Facebookissa ja LinkedInissä. Tosin en ymmärtänyt laisinkaan keitä he ovat ja missä vaiheessa he liittyvät matkaani…

Tougenkyo Art Festival

Tougenkyo Art Festival on Kitaibarakin kaupungin aluekehitysyhteisön tuottama 3- vuotinen projekti, joka alkoi vuonna 2018. Alueellisella elvyttämisyhteistyöryhmällä on festivaalissa keskeinen rooli ja sen tavoitteena on luoda yhdessä paikallisten taiteilijoiden ja asukkaiden kanssa yhteisöön juurtunut taidetapahtuma. Tougenkyo Art Festival 2020 teema on ”Elämän väritys” ja festivaali järjestetään 11.1. – 19.1.2020 Kitaibarakin eri tapahtumapaikoissa, kuten Tenshin Memorial Museum of Artissa Ibarakissa. Vuoden 2020 tapahtumassa on yli 100 teosta sekä paikallisilta taiteilijoilta että Tokion taideyliopistolta. Mukana on paljon eri tekniikoita, kuten japanilaista maalausta, keramiikkaa ja 3D-teoksia.

Koska en ollut allekirjoittanut minkäänlaisia sopimuksia, vaan kaikki oli mennyt Tomoyan kautta, epäilykseni matkan todellisuudesta hälvenivät vasta, kun tapasin Kyoko Tsuzukin, Tougenkyo Art Festivaalin tuottajan. Kyoko oli ensimmäinen henkilö joka otti minut vastaan Japanissa. Hänestä tuli myös yksi tärkeimmistä henkilöistä matkallani, sillä ilman häntä olisin eksynyt kultttuurierojen solmuihin.

Ensimmäisten päivien aikana, sovimme että saan puolet sovitusta ¥150 000 heti ja puolet kun teos Tougenkyo Art Festivaalille on tehty. Maksu suoritettiin käteisellä. Tämä tietenkin tuntui oudolta, verrattuna suomalaiseen käytäntöön, mutta kuulin myöhemmin että esim. asuntojen vuokrat maksetaan usein käteisellä. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu luottamus, joten vieläkään emme kirjoittaneet mitään sopimuksia. Olin kuitenkin säästänyt kaikki matkustus- ja materiaalikuitit, joita vastaan maksu suoritettiin. Residenssin aikana kertyneet materiaalikuitit päätyivät myös Kyokolle.

Arigateen residenssissä vietetyllä ajalla kulutin vain murto-osan matkabudjetistani. Koska Arigatee sijaitsi maaseudulla vuoristossa, huolestuneet naapurit tulivat melkein joka päivä tekemään minulle lounasta. Päiväni kuluivat työhuoneella, joka sijaitsi takapihalla. Rahaa kului ainoastaan harvoina kauppapäivinä, jos silloinkaan. Vieraanvaraisuus oli käsittämätöntä.

Teoksen valmistuttua sain loput maksusta ja allekirjoitin sopimuksen. Sopimus (tietääkseni) vahvisti, että olen saanut sovitun maksun ja että teokseni tulee esille Tougenkyo Art Festivaalille Tenshin Memorial Museum of Artiin.

Arigatee

Arigateen perustivat taiteilijapariskunta Norio ja Chifumi Ishivata. Heidät palkattiin Kitaibarakin alueelliseen elvyttämistyöryhmään taiteilijoiksi kolmeksi vuodeksi. Arigatee on osa Tougenkyo Art Festivalia. Residenssitoiminnan ja festivaalin lisäksi Arigateessa järjestetään tapahtumia ympäri vuoden.

Arigateen talossa asui ennen perhe nimeltä Ariga, josta myös Arigatee nimi juontuu. Ariga-talo rakennettiin myöhäisellä Edokaudella ja talo oli normaalissa käytössä 150 vuoden ajan. Paikalliset asukkaat ovat olleet mukana rakentamassa Arigateeta ja nykyään rakennuksessa on galleria, keittiö, kaksi huonetta, kylpyhuone ja wc sekä varastotiloja. Takapihalla on vanha hevostalli, joka on muokattu työhuoneeksi. Pihalla on mahdollisuus tehdä puutöitä.

Työskennellessäni Arigateen ateljeessa, monet naapuruston asukkaat vierailivat luonani. Yksi heistä oli herra Ariga, joka oli asunut samaisessa talossa ja jonka äiti oli asunut talossa yksin yli 9-kymppisenä. Tämä kuulosti uskomattomalta, sillä Arigatee oli ollut ennen restaurointia hyvin alkeellinen. Restaurointi oli kuitenkin tehty taidokkaasti ja aito vanhan ajan Japani huokui kaikkialla. Asuessani talossa, tunsin matkaavani ajassa taaksepäin.

Lumier Center

Lumier Center sijaitsee Tsushimassa, Aichin prefektuurissa. Lumier Center on tapahtumakeskus, jossa on myös residenssitoimintaa. Paikan omistaa Kozo Mizutani, jonka isoisä perusti paikan aikana jolloin Tsushiman kaupunki vielä kukoisti. Tuolloin tiloissa asui kaupungin villatehtaan työntekijöitä.

Lumier Center oli ollut vuosia tyhjillään kunnes Kozo, noin 7-kymppinen edelleen asianajotoimistossa töitä tekevä herra, alkoi remontoimaan tiloja vapaa-ajallaan. Hänellä oli missio saada Tsushima jälleen entiseen loistoonsa ja elävöittää kaupunkia taiteella. Tämän vuoksi Lumier Centerissä on myös residenssitoimintaa. Minulle tehtiin kuitenkin heti selväksi, että tärkeintä on viihtyvyyteni ja se, että kerron ystäville ja tutuille kuinka hieno ja viihtyisä paikka Tsushima on. Taiteen tekeminen oli kuulemma toissijaista ja jotain mitä voin tehdä jos siihen on aikaa. Tämä kummastutti aluksi, sillä Tomoya toi selvästi esille neuvotteluissa mm. tekijänoikeudellisia seikkoja tulevista teoksista. Ymmärsin myöhemmin tämän johtuvan Kozon ammatista.

Päädyin tekemään Lumier Centeriin yhteisötaideteoksen ja metallireliefin seinämaalauksen sijaan, sillä Kozo ei ollut aluksi ymmärtänyt täysin ammatillista ja taiteellista osaamistani. Pitkien keskustelujemme lomassa huomasimme ymmärtävämme toisiamme ja tarkoitusperiämme paremmin. Tomoyan antamien tietojen mukaan kuvittelin erheellisesti Mizutanin rahanahneeksi yrittäjäksi. Toki japanilaiseen kulttuuriin kuuluu hyvän elämän tavoittelu, mutta tämä on enemmänkin yleinen ajatusmaailma, eikä se näy päivittäisessä elämässä muutoin kuin ahkeruudella.

Loppujen lopuksi Kozo innostui taiteestani erittäin paljon. Hän oli vakuuttunut, että tekniikkani ”Welding is drawing” tekee minusta seuraavan Picasson ja hänestä rikkaan miehen. Oli miten oli, aikani Tsushimassa oli täydellistä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Japanilaisten arvostus käsityötä ja taiteita kohtaan oli kadehdittavan avointa ja arkista. Luottamus ihmisiä ja lupauksia kohtaan oli jopa naiiviuden rajoilla, mutta siinä ympäristössä täysin normaalia.

Käteen ei jäänyt ainuttakaan sopimusta, mutta liuta kutsuja, lupauksia, toiveita ja elinikäisiä ystäviä ja suhteita senkin edestä.

LINKIT
Tougenkyo Art Festival
Kitaibaraki Art City
Tenshin Memorial Museum of Art Ibaraki
Cyclo Project 2019
Suomi- Japani 100-vuotisystävyyden juhlavuosi

MAKING-OF VIDEOT
The One that lies inside
Over the Moon
Skteching