Tilaaja: Turun kaupunki Urakoitsija: NCC Suomi Oy Arkkitehti: Arkkitehtitoimisto Konkret Oy Taiteilija: Suvi Aarnio, Pia Bartsch, Sara Ilveskorpi, Sanna Vainionpää, Johanna Sinkkonen
RunoUs on yhteisötaiteellinen poeettinen polku Runosmäen monitoimitalo Riimin sisätiloissa. Teos koostuu metallisista ja keraamisista veistoksista ja reliefeistä, jotka on toteutettu runosmäkeläisille suunnattujen yhteisötaiteellisten työpajojen pohjalta.
RunoUs-teoksen nimi kuvastaa moninaisen arjen runoutta. Yhteisöllisesti rakentunut RunoUs tallentaa katkelmia, ryppäitä Runosmäen elämästä, ihmisistä, luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja kohtaamisista kaupunginosassa – arjessa. Sisälle tuotuna ja muodostaen kuvainnollisen polun, ne nivovat talon ulkopuolisen maailman osaksi sisätilaa ja sen toimintoja erilaisiksi pientareiksi.
RunoUs yhdistää runosmäkeläisten monipuoliset arjet yhdeksi kokonaisuudeksi, monitoimitalossa kulkevaksi – teokseksi jonka sisälle voi astua ja jota pitkin voi astella.
Käyttämämme termit ovat Polku (tallautuma, joka yhdistää pientareet), Piennar (osa, jolla polusta voi poiketa) ja Rypäs (koettava osanen pientareessa).
Teema arjen poeettisuus rikkoo julkisten tilojen hierarkiaa ja vierautta, juhlistaen vapaata kohtaamista ja avointa kylätaloa. Arki konseptina on sosiaalista kestävyyttä ja turvallisuutta. Tulevien käyttäjien kanssa käymien keskustelujen perusteella julkinen tila halutaan helposti lähestyttäväksi ja samaistuttavaksi, kohdattavaksi omien kokemusten kautta.
Teos ideoitiin yhteisölle järjestetyissä taidetyöpajoissa, joilla oli merkittävä osa kokonaisteoksen muotoutumista. Runosmäestä ja runosmäkeläisiltä kertynyt materiaali toimi sekä RunoUs-teoksen lähtökohtana että selkärankana. Arjesta ammentavan taideteoksen toivomme avautuvan myös muille kuin suunnitteluun tai toteutukseen osallistuneille.
Taiteilijat:
Sara Ilveskorpi | taiteellinen johtaja ja taiteilija
Johanna Sinkkonen | tuottaja ja taiteilija
Pia Bartsch | yhteisötaiteilija ja taiteilija
Suvi Aarnio | yhteisötaiteilija
Sanna Vainionpää | yhteisötaiteilija
Kaksiosainen julkinen taideteos Tommilankadun päiväkodin uudisrakennukseen Turussa.
Tilaaja: Turun kaupunki Urakoitsija: Lapti Oy Arkkitehti: Arkkitehtisuunnittelu Mikko Uotila Oy Taiteilija: Johanna Sinkkonen
Turun kaupunki julisti avoimen taidekilpailun Tommilankadun päiväkodin uudisrakennukseen sijoitettavasta taidekokonaisuudesta alkukesällä 2020. Määräaikaan mennessä saapui yhteensä 104 teosehdotusta 76 taiteilijalta, joista kolme palkittiin.
Korkein myönnetty myönnettiin turkulaisen kuvataiteilijan, Canadantuijien Johanna Sinkkosen, eläinaiheiselle ehdotukselle Jänöset. Sinkkosen ehdotus kattoi kaikki kilpailuohjelmassa mainitut taiteen sijoituspaikat: julkisivun, ruokasalin ja portaikon. Ehdotuksen vahvuutena pidettiin kokonaisvaltaista ja ammattimaisella otteella tehtyä sekä koko rakennuksen kattavaa suunnitelmaa. Myös käytettyjen materiaalien moninaisuutta kiitettiin arvosteluissa. Ehdotuksen vahvimpana osa-alueena pidettiin rakennuksen molempiin julkisivuihin sijoitettuja jänisaiheita.
Jänöset seinä
Luoteen puoleisen julkisivun pihalla leikkivät Jänöset kutsuvat päiväkodin lapsia iloiseen liikkumiseen. Graafiset jänikset yhdessä monien ikkunoiden ja kulmikkaan seinän kanssa luovat ajattoman, leikkisän ja tyylitellyn kokonaisuuden. Taustaväriksi valikoitui murrettu keltainen, joka rohkaisee, piristää ja parantaa stressinsietokykyä. Värinä se välittää ilon, avoimuuden ja vilpittömyyden viestiä.
Julkisivu on kuviopainettua komposiittilevyä, väreinä ruskeanmusta ja keltainen.
Making-of video Jänöset – The wall 2021 by Visual Artist Johanna Sinkkonen
Jänöset reliefi
Koillisessa julkisivussa korviaan höristelevä voikukkaa mutusteleva jänis-reliefi kuvastaa ohikulkeville, että täällä päiväkodissa toteutetaan avointa toimintakulttuuria. Pääasiassa corten teräksestä valmistettu reliefin pinta sointuu harmonisesti ruskeanmustan puulaudoituksen kanssa ja antaa huolitellut kuvan koko rakennuksesta.
Jäniksen yksityiskohdat on tehty peilikiiltäväksi harjatusta alumiinista ja tummaksi maalatusta kyynelalumiinista. Säätä ja aikaa kestävät materiaalit kaunistuvat ajan kanssa, kun struktuuriset erot suurenevat Cor-Ten® teräksen muodostaessa kauniin kullanruskean pinnan. Teos luo syvyysvaikutelmaa ei ainoastaan perspektiivinsä vuoksi, mutta myös pintojen asettelun vuoksi. Yksityiskohdat nousevat aina 1-7cm korkeammalle kuin alla oleva pinta.
Jäniksen suussa olevan voikukan väritys sitoo rakennuksen koillisen julkisivun yhteen luoteen puoleisen julkisivun kanssa.
Ripustusta helpotettiin pilkkomalla kokonaisuutta pienempiin pintoihin, jolloin myös yksittäisen kappaleen paino väheni. Ripustus tapahtui ruuveilla ja muttereilla. Ripustus suunniteltiin yhdessä rakennuttajan kanssa.
Making-of Jänöset – The Relief 2021 by Visual Artist Johanna Sinkkonen
Näkökulmia julkisen taiteen hankkeisiin / Turun Museokeskus
Näkökulmia julkisen taiteen hankkeisiin: Matti Toivonen (Turku) / Turun Museokeskus
Näkökulmia julkisen taiteen hankkeisiin: Johanna Sinkkonen, Turku / Turun Museokeskus
Turun Aurajoen rannalle syntyi heinäkuussa 2020 Holz Kollektiv:n puihin kiinnittyvä satojen metrien pituinen KaiPuu yhteisö- ja ympäristötaideteos. Teos koostuu kaupunkilaisten kaipuun tarinoista, jotka on kiedottu konkreettiseksi Aurajoen rannan puihin. Tarinoita kerättiin etukäteen nettisivujen ja mainosten kautta, sekä ihmiset saivat tulla myös itse kietomaan oman KaiPuun puunsa heinäkuussa järjestetyissä avoimissa työpajoissa.
KaiPuu oli Canadantuijien Pia Bartscin ja Johanna Sinkkosen perustaman Holz Kollektiv:n näyttävä satojen metrien pituinen yhteisö- ja ympäristötaideteos, joka muodostui Aurajoen rannan puihin, Tuomiokirkkosillan ja Kirjastosillan välille. Alkukesän aikana Holz Kollektiv keräsi tarinoita poikkeusajan kaipuusta. Heinäkuun avoimissa työpajoissa nämä tarinat kiedottiin Aurajoen rannan puihin sinisellä suomalaisella villalangalla. Osa KaiPuun tarinoista kiedottiin jopa niinkin vanhoihin puihin kuin vuonna 1842 istutettuihin, Saksasta hankittuihin, puistolehmuksiin. Ei olekaan yhteensattuma, että taiteilijakollektiivin nimi Holz on saksaa ja tarkoittaa puuta.
Johanna Sinkkonen ja Pia Bartsch
Kaikille avoimet työpajat pidettiin päivittäin klo 15-19, 3.-12.7.2020 välisenä aikana. Ihmiset saivat osallistua työpajoihin milloin vain heille sopi, heidän tuli ainoastaan saapua paikalle ja Holz Kollektiv opasti tarinan kiedontaan. Työpajoihin osallistuttiin yksin, kaksin sekä pienissä ryhmissä.
Osallistuminen KaiPuu teokseen sopi kaikenikäisille eikä vaatinut aikaisempaa kokemusta. Holz Kollektiv halusi antaa myös ikäihmisille mahdollisuuden osallistua teokseen, heitä kun poikkeusaika kosketti vielä rankemmin kuin muita. Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n Asuinkoti Kotikunnas tuli mukaan projektiin ja Holz Kollektiv kävi kuuntelemassa ja keräämässä heiltä sydäntäsärkeviä tarinoita.
Kaikkein eniten KaiPuun osallistujat ovat kaivanneet äitiä. “Ja se on nyt vaan luonnonlaki, että kaipaa äitiä” kuten yksi Kotikunnaksen vanhuksista sanoi.
Turun kaupunki järjesti alueen visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun ideakilpailun elävöittämään ja kaunistamaan Turun kesää ja alkusyksyä. Ehdotuksista viisi valittiin ja palkittiin. Näistä yksi on Holz Kollektiv:in yhteisötaiteellinen Aurajoen rannan puihin kiinnittyvä KaiPuu-teos.
KaiPuu oli yhteisö- ja ympäristötaiteellinen teos Aurajoen rannalla, puiden kanssa. Teos tutki ihmisten suhdetta toisiin ihmisiin ja luontoon, erityisesti urbaaniin luontoon. KaiPuu kysyi, muuttuvatko nämä suhteet globaalin kriisin aikana? KaiPuu henki poikkeuksellista aikaa, jossa kaipuu kosketti koko maailman väestöä. KaiPuu toi Turun alueella asuvien ihmisten kaipuun näkyväksi, samalla luomalla käsin kosketeltavaa yhteyttä luontoon, joka on juuri tuossa ajassa tuonut monelle lohtua. Teos toteutettiin Tuomiokirkkosillan ja Kirjastosillan välillä.
Villa
Materiaaliksi valikoitui kotimainen villa. Vaikka villa on laadukas luonnonmateriaali, sitä ei juuri käytetä, vaan hävitetään polttamalla. Suomen Lammasyhdistyksestä kerrotaan, että karkeasti arvioiden noin puolet villasta jää jatkojalostuksen ulkopuolelle. Villan alhaisen hinnan takia lammastila ei käytännössä saa palkkaa, lisäksi kotimaista tekstiiliteollisuutta on ajettu alas jo vuosikymmenet. Kun tuotanto on muualla, myös raakamateriaali hankitaan muualta. Käyttämällä kotimaista villaa, tuemme paikallista osaamista ja yrittämistä.
Puu
Ymmärrys puiden keskinäisestä kommunikaatiosta ja rinnakkaiselosta muiden kasvikunnan lajien kanssa lisääntyy koko ajan. Millaiset puut sitten herättävät ihmisten empatian ja toisaalta, mitä tällaisen lajien välisen suhteen muodostuminen vaatii? Ihmisen ja puun suhteessa tunteet ovat vahvasti mukana. Monella ihmisellä on oma puuystävä, jonka kanssa voi jakaa huolet ja murheet. Suhde puuhun voi kehittyä huomaamatta arkisen elämämme sivussa, kiintymys johonkin puuhun voi olla elinikäinen. Suomessa ei tarvitse mennä metsään tavatakseen puita. Niitä on kaikkialla ympärillämme.
Tutkimusten perusteella tiedämme, että puut ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle, ne muistuttavat meitä luonnon ikiaikaisuudesta ja edellisistä sukupolvista. Puut vaikuttavat meidän aisteihin sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Ne jäävät perinnöksi myös seuraaville sukupolville.
Taiteen kautta pystymme ilmaisemaan tunteita, me voimme päästä lähemmäs meitä ympäröivään maailmaan ja käsitellä sitä uudella tavalla. KaiPuu on juuri tätä. Se on konkreettinen osoitus kaipuusta, tunteista.
Sininen väri
Sininen valikoitui teoksen väriksi, sillä se on kaukaisuuden, selkeyden ja kaipuun väri. Sininen väri luo assosiaatioita taivaalle ja mereen. Sininen mielletään rauhoittavaksi ja luottamusta herättäväksi. Se auttaa niin sisäisen kuin ulkoisen rauhan löytämisessä ja vähentää stressiä. Sinisen väitetään tukevan luovaa ajattelua ja johtavan luovuuden puuskiin. Sininen voi liittyä myös surun tunteiden esiintymiseen. Vanhassa Egyptissä uskottiin, että sinisellä värillä on ihmeparantumisen voima. Kiinan kulttuurissa sininen väri symboloi taivaan voimia sekä kuolemattomuutta. Käsiteellä Japanin sininen tarkoitetaan syvää sinisen väriä, joka on peräisin japanilaisesta indigosta. Jo muinaisessa Japanissa Indigonsinistä (Ai 藍) on käytetty vaatteiden värjäykseen, myöhemmin Edo-kaudella (1603-1868) se levisi koko Japaniin. Indigonsininen kuvastaa muun muassa Japania ympäröivää merta.
Vaikutteet
Kun COVID-19 puhkesi Wuhanissa, taiteilija Johanna Sinkkonen oli residenssissä Japanissa. Residenssin aikana Sinkkosta kiehtoi suunnattomasti pyhä köysi Shimenawa (標縄・注連縄・七五三縄), joka on šintolaisissa uskonnollisissa menoissa käytettävää oljista punottua paksua köyttä. Köydet ovat usein koristeltu riippuvilla oljilla tai valkoisilla paperikoristeilla, joita kutsutaan nimityksellä shide. Köysillä rajataan šintolaisuudessa pyhinä pidettyjä alueita ja kohteita, ja köysiä näkee usein pyhäköissä.
Shimenawa käytetään yorishiroissa. Yorishiro (依り代) tarkoittaa esinettä tai ihmistä, joka kykenee houkuttelemaan itseensä kamin ja antamaan siten kamille fyysisen tilan, jossa se voi olla uskonnollisen seremonian aikana. Kami (神) tarkoittaa šintolaisuudessa pyhää tai kunnioitettua ilmiötä. Yorishiroja käytetään seremonioiden aikana kutsumaan kameja paikalle palvontaa varten. Sana kami itsessään tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähestymisen korvaajaa”.
Šintolaisuuden luonteen vuoksi yorishirot ovat usein luonnonmuodostelmia, kuten puita. Šintolaista pyhäkköä tarkoittavat kirjoitusmerkit 神社, 社 ja 杜縄 voidaankin lukea paitsi jinja ja yashiro myös mori (metsä). Lukutapa heijastelee, että ensimmäiset pyhäköt olivat yksinkertaisesti pyhiä lehtoja tai metsiä, joissa kamit olivat läsnä. Monien pyhäkköjen alueella on edelleen yksi alkuperäisistä yorishiroista, suuri puu, jota ympäröi shimenawa. Nykyisin senkaltaiset puut ovat muuttuneet assosiaation kautta itse jumalallisiksi, eivätkä edusta enää ainoastaan kameja.
KaiPuu teoksessa kunnioitetaan japanilaisen pyhän köyden olemusta.
Sininen Hetki
Kaupunkilaisten jakamia KaiPuun tarinoita saatiin kuulla sunnuntaina 16.8.2020 pidetyssä Sininen Hetki performanssissa. Performanssin esittivät tanssitaiteilija, koreografi ja esiintyjä Sandrina Lindgren sekä nukketeatteritaiteilija, ohjaaja ja esiintyjä Ishmael Falke. Sininen hetki pidettiin sunnuntaina 16.8. klo 21.30, sinisen hetken aikana Aurajoella. Esitystä seurattiin Tuomiokirkkosillan ja Kirjastosillan välillä, joen molemmin puolin. Performanssin tuottivat Holz Kollektiv yhteistyössä Turun kaupungin, Lånan, Brave Teddyn ja Turku Audion kanssa.
